apinoita, ihmisiä ja pyykkäystä

nepali koti

Viikonloppu on vierähtäny kyllä tosi nopeesti. Perjantaina ei oltu ollenkaan harjottelupaikassa, vaan väsättiin materiaaleja tuleviin opetushetkiin täällä kotona. Perjantaisin ku lapsilla on koulua tosiaan vaan 2,5h niin aateltiin et saadaan enemmän aikaan jos jäädään kotiin askartelemaan... ja kyllä me ihan melko reippaita oltiinkin, heti sen jälkeen ku yli 2 tunnin aamupalasessio oli suoritettu :)

Ilta sujui mukavan leppoisasti buddhabaarissa kavereiden kanssa. Täällä aikalailla kaikki paikat menee kiinni 12, joten ihan ajoissa pääsee aina kotiinkin. Lauantaina suunnattiin puolen päivän jälkeen reippaina monkey temppelille ihastelemaan maisemia ja toinen toistaan suloisempia apinoita. Kauniiden maisemien ja suloisten apinoiden näkemiseksi piti kiivetä epätasaiset pitkät portaat, kuulemma noin 400 askelmaa. En jaksanu ite laskea. Lämpötilan huidellessa jossain 30 paremmalla puolen niin uskoisin, ettei ketään meistä ainakaan palellut, ku päästiin ylös.

Tänään oli pyykkipäivä, joten aika kului lähinnä terassilla kirjaa lukien. Pyykinpesu kun täällä vaatii vähän enemmän mihin oon Suomessa tottunut... Ensin laitetaan koneeseen pyykit, vesi ja pesuaine, käynnistetään. Vartin päästä lasketaan vesi pois ja lisätään uusi vesi. Huuhteluvaihe toistetaan useampaan otteeseen, jotta kaikki pyykinpesuaine ois hävinny. Lopuksi vaatteett pitää vielä sopivissa määrin käyttää linkoajassa, jonka jälkeen ripustellaan ne kuivumaan. Muutaman koneellisen pesemiseen sai helposti kulutettua pari tuntia. Onneksi ei ollut liian kuuma ja saatoin jopa lukea kirjaa auringossa (joka oli tosin hyvin peitetty, kiitos pilvien). Illalla käytiin ostamassa vähä lisää materiaaleja koulujuttujen askarteluun ja syömässä. Kasvishampurilainen oli niiiin hyvää :)

iltakävelyllä

uuteen kotiin :)

Guest House elämä on nyt takana päin ja ollaan asetuttu aloillemme, omaan nepali kotiin. Muutin siis tämmöiseen isoon taloon 5 muun enemmän tai vähemmän diakkilaisen kanssa. Neljä meistä on täällä harjottelussa ja kaks seuralaisina. Porukasta löytyy yksi nepalilainen, yksi espanjalainen ja sit kirsikkana kakun päällä me suomalaiset. En voi kyllä valittaa, tää talo on huippu, kämppikset on huippuja, mulla on oma huone, jokaisella on omat avaimet, kunnon vessat, lämpimät suihkut, kohtuullinen matka harjotteluun jnejne. Positiivisten asioiden lista on loputon. Netin kanssa on ollut vähän ongelmia, mutta nekin varmasti selviää, kuhan ollaan yhteydessä paikan vuokraajaan.  Niin ja hei mulla ei oo koskaan ollut siivooja, mutta nytpä on. tää ”didi” pesee myös pyykit jos ne jättää pesettäviksi ja tiskaa tiskit yms. Mutta oon mä kyllä aatellu ite pyykkini pestä, huolimatta pyykkikoneen monimutkaisuudesta. Pyykkikoneeseen pitää itse laittaa sopiva määrä vettä, ja kaataa pulveri sekaan, käynnistää se. Odottaa ohjelman loppumista ja lisätä puhdas vesi uudelleen, käynnistää ohjelma toiseen kertaan. Odottaa. Siirtää vaatteet sopivissa annoksissa linkoajaan ja sitten ripustella kuivumaan. niin aion tehdä tän kaiken itse! Mutta onhan se kuitenkin kutkutteleva ajatus, että joku toinen voisi tehdä sen ilmaiseksi sun puolesta.

meidän linnake

mun huone <3 kotoisasti jo vähän sotkussa.

Oon varmaan maininnutkin jossain tekstissä, kuinka halpaa täällä ruoka on. Se on törkeen halpaa suomeen verrattuna ja etenkin ravintoloissa syöminen on melkeimpä kannattavaa.  Muutamalla sadalla rupeella (eli noin pari euroa) saa hyvän ja ison annoksen melkeimpä mitä vaan ja alle eurollakin syö hyvin monessa paikkaa, varsinkin kasvisruokaa. On kuitenkin kiva, että täällä meidän talossa on hyvä tilava keittiö missä voi laiskuuden iskiessä kokata ja laittaa aamiaista. Ostin tänään myös kahvia ja soijamaitoa. Maistupa yli viikon tauon jälkeen maitokahvi herkulliselta!

Täällä elo ja olo on kyllä tähän asti sujunu melko kivuttomasti, totta kai välillä on tosi kova ikävä, mutta kertaakaan ei oo tullu semmosta oloa, että oisin katunu tänne tulemista tai ollu valmis pakkaamaan kamat rinkkaan ja lähtemään takasin. Näin alussa varsinkin, kun kokoajan tulee eteen uusia ja tosi mielenkiintoisia asioita ja ihmisiä, niin ei oikeestaan oo ollu aikaa kauheena miettiä sen syvällisemmin asioita. Kolmen kuukauden tai jo kuukaudenkin päästä fiilis voi toki olla ihan erilainen, mutta tällä hetkellä nautin elämästä täällä niin paljon, ku se on vaan mahdollista.  Oon vaan ja tuun varmaan aina olemaan semmonen ihminen, että pysyäkseni tyytyväisenä  ja onnellisena, tarvin tasaisin väliajoin retken oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Ja tolla retkellä en tosiaankaan tarkota, että aina pitäs matkustaa kolmeksi kuukaudeksi usean tuhannen kilometrin päähän rakkaiden luota. Se retki voi olla ihan vaikka vaan omien pelkojen voittamista, sellaisten asioiden tekemistä johon mää sanon pystyväni, mutta silti pään sisällä joku kova ääni huutaa, että ei se ehkä kannattas kuitenkaan.  

Ekan viikon aikana oon oppinu monta monta asiaa, esimerkiksi kuinka ylittää vaivattomasti ja turvallisen tuntuisesti vilkkaasti ja kaaosamisesti liikennöity tie (täällähän ei hirveesti mitään suojateitä ole), tunnistan setelit värien perusteella, muistan edes muutaman lapsen nimen toisinaan oikein ja alan myös pikkuhiljaa luottaa suuntavaistooni liikkuessa tuolla epäloogisesti mutkittelevien katujen ja kujien labyrintissä. Ja vaikka räkä ja melkeen korvavaikkukin muuttuu täällä mustaksi, joessa virtaavan veden väri sekä kaduilla norkoilevat lapset ja kulkukoirat saa mielen toisinaan vähän matalaksi – taidan silti tykätä tästä kaaosmaisesta kaupungista tosi paljon. Täällä on helppo olla!

Minä tulen milloin minulle sopii. Ehkä en tule ollenkaan, ehkä menen aivan toiselle suunnalle

Torstaina sato ekan kerran vettä mun täällä olon aikana. Vaikka ei sateen takia jaksettukkaan kauheena tehä mitään, ni sade raikasti kivasti ilmaa ja vähensi ainakin hetkeksi kaiken saasteen ja pölyn määrää. Nii ja hetken ilma tuntu jopa vilpoisalta, on ollu kyllä tämmöselle suomalaiseen ilmastoon tottuneella erittäin kuumat oltavat, ku aurinko paistaa ja asteet huitelee jossain pääkke kolmessa kymmenessä. Täällä siis oikeesti on ihan hullun saasteista, jos menee jollain kulkupelillä tuolla autoteillä tai kävelee niin sais kyllä aina olla semmonen hengityssuoja et saa hengitettyä edes vähä parempaa ilmaa. Ja tällä hetkellä ympäri Katmanduuta on menossa teiden levennys ni se lisää pölyn määrää vielä entisestään. Onneksi en ole astmaatikko...

Perjantaisin meillä on tavallisen 4,5h harjoittelupäivän sijaan "half holiday" eli vaan 2,5h.... ei hirveen rankkaa ja varsinki ku siellä koulussa on tosi rentoa ja kivaa muutenkin. Tosin tällä hetkellä vaikka meillä on lyhyet työpäivät ni pitkä matka täältä guest housesta lisää päivän pituutta. Toivottavasti pian löytyis joku asunto tai muu paikka vähä lähempää :)

Viikonloppua on vietetty tutustumalla vähän paikkoihin ja nauttimalla paikallista olutta. Maisemat on kyllä ihan älyttömät, ja taivaalla liitelevät haukat, kotkat tai mitkä lie on ihan uskomattomia. Tosin scootterilla matkustava vuohikin kyllä herätti hilpeyttä :D (tarkka silmäinen voi bongata kyseisen vuohin ylemmästä kuvasta) Nyt loppuviikosta tänne on saapunu lisää suomalaisia ja perjantaina istuttiin iltaa diakin opiskelijoiden kesken suomen suurlähetystössä. Oli kyllä ihan hauska nähä paljon ihmisiä jotka on ihan samassa jamassa ku itekki :) Vähän kyllä meinas koti-ikäväkin tulla, kun täällä on  niin monta pariskuntaa tässä meiän suomiporukassa...Tänään käytiin kuuntelemassa yhessä irishpubissa hyvää livemusiikkia ja vielä täällä kotona juotiin guesthousen omistajan luona iltateet.

Huomenna mennään kattomaan yhtä taloa, johon ois ehkä mahikset muuttaa, tosin sen sijainnista ja siitä et ketä kaikkia sinne muuttas ni ei ole vielä oikein tietoa. Mut peukut pystyyn et se ois hyvä ja ees vähä lähempänä harkkapaikkaa. Eka viikko melkein takana ja on kyllä ollu tosi hauskaa, mut kyllä myös hämmentäviä hetkiä ja pientä ahistustakin on mahtunu mukaan. Suomalainen minä ite luonne meinaa vähä puskea välillä päälle, mutta on se kuitenkin varmaan ihan hyvä että ihmiset huolehtii. Huomisen jälkeen innolla alotan ekan kokonaisen harjotteluviikon :)

:)

Pari päivää harjottelupaikassa takana ja on kyllä ollu ihan huippua! Pikkukoululaiset on aivan tosi sulosia ja mekin ilmeisesti niitten mielestä ainakin halauksien määrästä päätellen :) Tänään pidettiin Seljan, toisen suomalaisen opiskelijan kanssa eka oppitunti yhdelle luokalle. Sai muutamaa aivosolua kyllä käyttää, että keksi tapoja ilmaista asiat niin, että lapset ymmärtäis... Onnistuttiin kyllä ihan hyvin mun mielestä ja lapset oli tosi innokkaita! Jatkossa on ehkä vähän helpompi suunnitella tunteja ku tietää vähän oppilaiden tasoa. Oppilaat on vähän erinikäisi kaikki, nuorin taitaa olla 3-vuotias ja oisko vanhin 12. Varsinki ne pienet on niin sulosia et (janne voi varautua) kiikutan täältä jonku pienen söpön mukanani suomeen :D

Tulin tosiaan eilen tänne samaan guesthouseen Seljan kanssa, koska täältä on suht helppo kulkea meiän harjottelupaikkaan. Oisin ehkä ollu vähän vankina siellä edellisessä majapaikassa... Vaikka se perhe on kyllä aivan ihana ja meen kyllä varmasti siellä vielä käymään täällä olon aikana. Niin ja kaikkein tärkein asia tässä muutossa on et täällä on OIKEA vessanpönttö, luxusta. nii ja lämpimiä suihkuja :)
...tosin edellisestä asuinpaikasta pääsin moottoripyörän kyydillä kouluun ja täältä saan kuljettautua ihan itse ihanilla paikallisbusseilla.. Alkujärkytyksen jälkeen moottoripyöräily oli aika jees :D ja vaikka aluksi luulinkin että mä oisin saanu sen kypärän päähäni ni ei, kypärä meni kuskin päähän;) Oli aika siistiä kyllä kruisailla tuon kaoottisen liikenteen seassa niin sulavasti. mitä pienempi kulkupeli sitä paremmin pääsee pujahtelemaan, niin siistiä.

Tänään on harjottelun jälkeen vaan tsillailtu ympäriinsä, ihmetelty paikallisten  festivaaleja, syöty hyvää ruokaa ihan törkeen halvalla ja tingitty taksin hinnasta. Kaikin puolin siis onnistunut päivä. Ruoan hinnasta vielä sen verran et jos sä syöt ravintolassa tosi ison annoksen tosi hyvää ruokaa reilusti alle 2 eurolla ja juoma menee tohon samaan rahaan, niin en edes minä ala laittaa ite ruokaa! Väsymyksen taso on sitä luokkaa kyllä jo näin kymmenen maissa et parempi mennä nukkumaan eikä eiliseen tapaan esimerkiksi maistella paikan omistajan kotona paikallista viskiä.... Kuulumisiin!

Tästä se lähtee...

Eilen ennen puoltapäivää mut vietiin Helsinki-Vantaan lentokentälle ja tänään saavuin mun majapaikkaan aamulla joskus yhdeksän aikoihin. Hyvinki siinä ajassa kerkes lentää Istanbulin kautta tänne ja jumittaa välietapissakin niin kauan, että starbucksissa ehti hyvin juoda monta herkullista kahvia. Melko rankka oli kieltämättä tommonen melkeen 20h matkustus yksin ja vieläpä ku oli yölento, jolla en kyllä paljoakaan saanu nukuttua.

Tänään onneks oon ollu täysin palveltavana täällä yhden mun kaverin perheen luona. Suurinosa perheen jäsenistä puhuu myös hyvää englantia niin kommunikointi ei oo jääny mun nepalitaitojentasolle, onneksi. Mun nepalinkielen sanavarasto kun koostuu ylläripylläri vähä semmosista ei niin käytännöllisistä sanoista.  Tänään oon tosiaan istunu vissiin kolmesti valmiiseen ruokapöytään, mun puolesta on hoidettu monta asiaa, tehty valmis peti siltä varalta, että oon väsynyt ja monta muuta palvelusta, joita en olis ite edes tajunnut tai kehannu pyytää. Kaikki on siis tosi hyvin. Päiväunet oon kyllä tänään muutamaan otteeseen ottanutki. Tänään oon vielä skypetelly nopeat saapumiskuulumiset äitille ja myös sille pahimman ikävän aiheuttajalle.  Ja niin, oon ehkä vähä liikaa takonu itelle päähän sitä, että 3kk on lyhyt aika, 3kk on lyhyt aika, koska havahduin tänään miettimästä, että mitä mä vien täältä tuliaisiksi Suomeen. Hei c'moon en oo ollu täällä ees vielä yhtään yötä..

Huomenna aloitan harjoittelun yhdessä paikallisessa katulapsikoulussa. Oon kyllä tuosta tosi innoissaan, kun pitkästä aikaa pääsee johonkin ihan täysin uudenlaiseen harjoittelupaikkaan. Kirjottelen koulusta lisää sitten kuhan oon päässy vähä jyvälle, että mitä siellä tapahtuu.

...nii ja pakko vielä sanoa, että olin ihan täysin unohtanut kahden vuoden takaiselta aasian reissulta kuinka kamalia nää näitten toiletit on... mun ykköskriteeri seuraavalle majoituspaikalle taitaakin olla se aito eurooppalainen vessanpönttö. Maassa maan tavoilla kuhan vessa on normaali, vai miten se meni...?