Kuumaa ilmaa ja iilimatoja

Loma alkaa olla lopuillaan ja on kyllä ollu ihan mahtavat 2 viikkoa. Jospa nyt ois sitte energiaa taas muutamaksi viikoksi ennen seuraavaa lomaa.  Vähän ehkä tylsistyttää mennä harkkaan tännnään, ku tää lomailu on vähä enemmän mun juttu…  

Lauantaina tultiin kotiin Chitwanista, missä vietettiin mukavat 4 päivää. Käytiin elefantti safarilla, jeeppi safarilla, viidakkokävelyllä, kanotoimassa ja bongaamassa lintuja, uittamassa elefantteja sekä seuraamassa jotain paikallista tanssiesitystä. Aktiviteettejä oli melko paljon, mutta oli kyllä tosi mukavaa. En ihan hirveenä yleensä tykkää tommosista ihan täysin pakettimatkoista, missä kaikki on järjestetty sun puolesta, mutta saipahan ainaki rentoutua ja vaan luottaa siihen,  että asiat hoidetaan sun puolesta. Ja koska meitä oli 11 hengen ryhmä, oltas me varmaan jokainen menetetty mielenterveytemme täysin, jos kaikki asiat ois pitäny yhdessä sopia ja hoitaa… Vaikka kaikki periaatteessa oli valmiiksi suunniteltu ja sovittu, niin silti perussäätöä oli mun sietokyvylle melkeen jo liikaa.  Guide oli siis ihan kiva!

 

Koin myös kauhunhetkiä kun löysin viidakkokävelyn jälkeen jalastani verenimijä ystäväni, iilimadon!!!  Pienen ooppera shown jälkeen se kuitenkin saatiin irti musta ja lopetin myös tärisemästä muutamaa tunti myöhemmin :D Jään kuitenkin henkiin vaikka muistona sääressä onkin pieni luomen näköinen. 

Chitwanissa on siis iso kansallispuisto, missä liikuttiin eritavoin toiveena bongata mahdollisimman paljon eri eläinlajeja. Tiikeriä ei valitettavasti nähty, mutta paljon erilaisia peuroja, sarvikuono, krokotiilejä, kauniita lintuja, liskoja, apinoita, villisikoja niin ja sitte kans se iilimato…  En ollut tajunnutkaan kuinka paljon kaipasin päästä luontoon. Muutama päivä tuolla luonnon rauhassa, raikkaan (tai no kuuman ja kostean, mutta saasteettoman) ilman keskellä oli just semmosta mitä tarttin. Oli ihana mennä pienellä puuveneellä jokea pitkin kaikessa hiljaisuudessa. Tosin sormia tai mitään muutakaan ei kannattanu paljo veneen reunan ulkopuolelle laittaa, kun rantakaislikossa pälyili ihan komean kokoisia krokotiilejä!   Niin ja tosiaan tuolla oli kyllä ihan kesäkelit. Aurinko paisto joka päivä vähä turhanki kuumasti, ja varjossaki lämpötila oli 30 asteen kieppeillä.  

Lauantai illalla olin ulkoilemassa vähän kavereitten kanssa ja sunnuntai oli sitten vähän laiskottelupäivä. Käytiin kuitenkin ennakkoon illallistamassa Seljan synttäreiden kunniaksi ja  syötiin synttärikakkuakin. Tänään aamulla olin hurja ja heräsin ennen kuutta ja käytiin kiipeämässä yhen kukkulan päälle. Paikalliset ihmiset käy kuulemma päivittäin nyt Dashainin jälkeen kuukauden ajan aamulla aikaisin temppeleillä. Mukava aamulenkki ja ehkä mulla on nyt taas sitten hyvää onnea ja kaikki toiveeni toteutuu :)) 

p.s en vois olla enempää mielissään tällä hetkellä, koska Jenny tulee tänään!!! <3

Dashainmenoja

En oikeestaan tiiä mistä alottasin, kun viimesimmän vajaan viikon aikana on tapahtunu niin paljo! Kuvat saa puhua puolestaa meidän viimeviikkosesta päiväreissusta Manakamanaan.

Viime perjantaina puolet meidän talon asukkaista ja melkeen kaikki muutkin diakkilaiset lähti Pokharaan. Mun Dashain suunnitelma oli kuitenki jäädä viettämään tätä Dashai festivaalia Katmanduuhun Pasan ja sen perheen kanssa. 5päivää on kulunu mukavan rennoissa enemmän ja vähemmän juhlavissa merkeissä. Joka päivänä on ollu joku oma rituaali/uhrausjuttu/mikälie, minkä suorittamista oon päässy seuraamaan ja oon myös ite ottanu ahkerasti osaa mitä kummallisempiin pyhämenoihin. Otsasta löytyy tällä hetkellä punainen laikku eli paikallisten kielellä tika. Eilen otsassa oli kaksi merkkiä, musta ja punainen. Tänään sain ranteeseeni onnea tuovan langan, ja aikaisempina päivinä kaulassa on ollut punainen nauha. Syytä tuolle nauhalle en ikinä saanut selville, tai sitten en vaan muista. Myös päänpäällä on ripoteltu kukkia ja korvan taakse aseteltu jotain raituohon kaltaista. Nyt pitäs olla onnea ja siunasta koko elämän eestä :D Nautin myös ekan sormin yhden juhlallisuuden yhteydessä, eihän se ihan menny niinku elokuvissa, mutta lopulta lautanen oli kuitenkin tyhjä.

Oon tavannu ihan tosi paljo uusia ihmisiä, ja sain tosi lämpimän vastaanoton Pasan perheen luona. Ihmiset ympärillä puhuu sulle nepalia ja sä vaan hymyilet tyhmänä kun et tajua mitään, mutta silti olo ei oo mitenkään hankala. Ja onneks kuitenkin suurinosa nuoremmista paikallisista osaa englantia. Dashain aikaan aikalailla kaikki paikat on ollu kiinni, mutta suljettujen ravintoloiden ja kahviloiden ovien takana on silti elämää. Me ollaan vietetty virallisista Dashain velvollisuuksista ylijäänyt aika Pasan kavereiden kanssa hengaillen millon jonku luona, millon juurikin nuissa suljetuissa kahviloissa ja ravintoloissa. Korttipelit on kans yks tärkeä osa tätä pyhäaikaa. Oonki oppinu muutaman korttipelin, sekä voittanu ja hävinny rahaa :) Pelien lomassa ollaan nautittu yksi jos toinenkin paikallinen alkoholijuoma, riisiolutta ja jotain paikallista viskiä..

Yhtenä päivänä käytiin pyhittämässä työkoneita tiilitehtaalla, joka on kaupungin laitamilla. Siellä kaikkien riisipeltojen ja söpöjen talojen keskellä nähtiin kolme kettua, jotka saalisti jonku naapurin kanaraukan. Ensimmäiset villieläimet siis bongattu. Kuvia mulla ei oo ollenkaan viimesiltä päiviltä, ku en oo jaksanu kiikuttaa kameraa mukana. On ollu rentouttavaa vaan olla ja nauttia olostaan. Paikallisten ihmisten kanssa kun liikkuu niin saa myös huomattavati vähemmän tuijotuksia osakseen, mikä on ollu myös aika kivaa. Vaikka mua ei toisaalta häiritsekään yleensä se, että ihmiset tuijottaa. Niin on ollu kuitenki mukava olla muutama päivä suurimmaksi osaksi piilossa niiltä katseilta.

Kun sanat ei riitä

kiivettiin hullussa kuumuudessa korkeen kukkulan päälle...

läähättäminen helpotti edes vähän...

maisemat oli hulppeat jo puolivälissä kiipeilyä

melkein perillä

...huipulta näkymät oli ihan mahtavat

luostarin munkeilla tais olla siivouspäivä, kaikki vaikutti tosi rennoilta. Vähän eri meininki mitä oon katolilaisissa(?) luostareissa nähny...

jos tarkkaan kattoo ni jopa himalajat näkyy vähäsen tässä kuvassa :)

paluumatka alas taittui mukavasti tietä pitkin. (Ylös kivuttiin portaita...)

Anne kurkkii sotilasta ja sen pelottavaa pyssyä...

Vuohit oli blokannu meiän reitin..

...mut ne oli niin söpöjä, ettei mua ainakaan haitannu ollenkaan vaikka mun lenkkarit on täynnä vuohinkakkaa...

Samasty kutsui meidät lounaalle kotiinsa rankan luostarireissun jälkeen. Ruoka oli taivaallista. Siksi kuva vasta jälkeen syönnin...

tuo oli se huippu mihin kiivettiin... luonnossa se näytti ja tuntu paaaljo korkeemmalta!

filmifestivaaleja ja vilinää

Kesä on palannut katmanduuhun. Taas on ollu semmonen sopivat 30 astetta melkeen lämmintä ja aurinko on porottanu niin, et saatoin jopa eilen vähä kärähtää ku luin aamupäivällä kirjaa meidän katolla. En kuitenkaan valita, muutaman sateisen, kuravellikaduilla laahustetun päivän jälkeen, aurinko on oikein tervetullut takasin. Tosin netti ei oo halunnu toimia muutamaan päivään, mikä vähä on kiristänyt hermoja. Oon jo kerenny tottua jokailtaisiin skypehetkiin. mut onneks netti toimii taas!

Viikonloppuna käytiin kattomassa kaks dokumenttia South Asian filmfestivaaleilla. Toinen kerto Afganistanilaisesta vankilasta ja sinne joutuneista naisista. No burqas behind bars oli nimeltään toi dokkari. Melko lailla ajatuksia herättävät 75 minuuttia. Yhtä naista lukuun ottamatta, kaikki ne dokumentissa kuvatut naiset oli vankilassa joko kotoa karkaamisen takia tai sitten ne oli kieltäytynyt menemästä naimisiin vanhempiensa valitseman miehen kanssa.  Kotoa karanneista suurinosa oli lähteny käpälämäkeen puolison väkivaltaisuuden takia.  Yksi nainen olisi  halunnu mennä naimisiin rakastamansa miehen kanssa, mutta ei saanut, koska hänet oltiin päätetty naittaa jollekin toiselle. Vankilasta päästyään nainen totesi, että todennäköisesti hänen enonsa tai serkkunsa tappaa hänet nyt kun hän on vapaa.  Järkyttävää oli kans, kuinka moni niistä naisista koki vankilaelämän helpommaksi ja ehkä jopa vapaammaksi, kun elämän muurien ulkopuolella. Melko sanattomaksi veti.

Sunnuntaina katsottiin Salma niminen dokumentti, joka kertoi tarinaa intialaisista muslimitytöistä.  Dokumentissa kuvattiin aikuista naista, joka oli teinityttönä lukittu pieneen huoneeseen useiksi vuosiksi. (niin kuin suurinosa kyseisen kylän teinitytöistä) Pois hän pääsi vasta vuosien jälkeen, sitten kun vihdoin suostui menemään naimisiin. Tämä nainen olisi halunnut hankkia koulutuksen ja sitä kautta vapauden omaan elämään. Salma ei kuitenkaan naimisiin menosta huolimatta alistunut kohtaloonsa ja on menestynyt myöhemmin runoilijana ja naisten oikeuksien puolestapuhujana. Salma ei muiden musliminaisten tapaan suostunut käyttämään burqaa, mikä aiheutti jonkinlaista häpeää myös hänen omassa lähipiirissä. Se oli ehkä dokumentissa kaikista kauheinta huomata, että vaikka. Tämä dokumentti ei ollut ihan niin karu kuin lauantaina nähty, mutta myös tämä pisti kovasti miettimään kuinka paljon vääryyttä ja eriarvoisuutta tässä maailmassa on. Dokumenttien jälkeen oltiin ansaittu kunnon ravintola-kahvilajumitukset ja taidettiin sunnuntai-iltapäivän ja illan aikana istua neljässä eri kahvilassa / ravintolassa . Mikäs sen mukavempaa. 

Lisää kuvateksti

"herkullista" omenatorttua...

Maanantaina, ensimmäisenä virallisena lomapäivänä vierailtiin Katmandun turistialueen ihmisvilinän keskellä sijaitsevassa Garden of Dreams:ssä. Tuo alue on muurien sisällä sijaitseva ihanan rauhallinen 
puutarha, missä voi ihan vain ottaa rennosti jossain mukavassa (kalliissa) kahvilassa tai vaan hengailla puistonpenkeillä tai nurtsilla. Oman söpöytensä paikkaan tuo vielä kaikki ne paikalliset teiniparit, jotka on tullut piilottelemaan katseilta ja olemaan kahdestaan :) Illalla käytiin myös varaamaassa ens viikolle vähän aktiviteettejä. Muu porukka suuntaa jo perjantaina Pokharaan ja mä liityn niitten seuraan viikonpäästä keskiviikkona, kun suunnataan kaikki yheskoos Sitwanin kansallispuistoon( tai luonnonpuistoon… mikälie).

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Tänään olin reipas ja raahasin kameran mukana kouluun. Tässä nyt siis vähän kuvia harjottelupaikasta, harjottelupaikasta muuten kerron joskus kun jaksan kirjottaa enempi :)

 

Tuktukilla meidän koulumatka kestää noin puoli tuntia :)

Lapset on joka aamu tosi ilosia kun me päästään perille :) Namaste Miss, good morning miss, how are you miss. Yleensä tolla rimpsulla meidät toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi. Ihania!

Ensimmäisenä aamulla lapset pesee hampaat ja kasvot, sekä kampaa hiukset.

Yleensä 11 ja 12 välillä me valmistellaan meidän oppituntia; askarelua, jumitusta ja mitä millonki :D

luokan vanhimmat poseeraa :)

Oppituntien jälkeen lapset saa pelata ja leikkiä vapaasti, ulkona tai sisällä.

Sitten syödään. Yleensä ruokana on riisivelliä. Tänään oli vaihtelun vuoksi kuivaa litistettyä riisiä ja kikherneitä. Voin kertoa, että tuon kuivaruuan nieleminen on aika haasteellista... Ruoan jälkeen päivä onkin melkeimpä Nepalin kansallislaulua vaille pulkassa.

Kotona meitä on vastassa naapurin vahtikoirat :)

...ja päivää piristäviä viestejä meidän aulan ilmoitustaululla :D