Tänään onneks oon ollu täysin palveltavana täällä yhden mun kaverin perheen luona. Suurinosa perheen jäsenistä puhuu myös hyvää englantia niin kommunikointi ei oo jääny mun nepalitaitojentasolle, onneksi. Mun nepalinkielen sanavarasto kun koostuu ylläripylläri vähä semmosista ei niin käytännöllisistä sanoista. Tänään oon tosiaan istunu vissiin kolmesti valmiiseen ruokapöytään, mun puolesta on hoidettu monta asiaa, tehty valmis peti siltä varalta, että oon väsynyt ja monta muuta palvelusta, joita en olis ite edes tajunnut tai kehannu pyytää. Kaikki on siis tosi hyvin. Päiväunet oon kyllä tänään muutamaan otteeseen ottanutki. Tänään oon vielä skypetelly nopeat saapumiskuulumiset äitille ja myös sille pahimman ikävän aiheuttajalle. Ja niin, oon ehkä vähä liikaa takonu itelle päähän sitä, että 3kk on lyhyt aika, 3kk on lyhyt aika, koska havahduin tänään miettimästä, että mitä mä vien täältä tuliaisiksi Suomeen. Hei c'moon en oo ollu täällä ees vielä yhtään yötä..
Huomenna aloitan harjoittelun yhdessä paikallisessa katulapsikoulussa. Oon kyllä tuosta tosi innoissaan, kun pitkästä aikaa pääsee johonkin ihan täysin uudenlaiseen harjoittelupaikkaan. Kirjottelen koulusta lisää sitten kuhan oon päässy vähä jyvälle, että mitä siellä tapahtuu.
...nii ja pakko vielä sanoa, että olin ihan täysin unohtanut kahden vuoden takaiselta aasian reissulta kuinka kamalia nää näitten toiletit on... mun ykköskriteeri seuraavalle majoituspaikalle taitaakin olla se aito eurooppalainen vessanpönttö. Maassa maan tavoilla kuhan vessa on normaali, vai miten se meni...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti