Viime perjantaina puolet meidän talon asukkaista ja melkeen kaikki muutkin diakkilaiset lähti Pokharaan. Mun Dashain suunnitelma oli kuitenki jäädä viettämään tätä Dashai festivaalia Katmanduuhun Pasan ja sen perheen kanssa. 5päivää on kulunu mukavan rennoissa enemmän ja vähemmän juhlavissa merkeissä. Joka päivänä on ollu joku oma rituaali/uhrausjuttu/mikälie, minkä suorittamista oon päässy seuraamaan ja oon myös ite ottanu ahkerasti osaa mitä kummallisempiin pyhämenoihin. Otsasta löytyy tällä hetkellä punainen laikku eli paikallisten kielellä tika. Eilen otsassa oli kaksi merkkiä, musta ja punainen. Tänään sain ranteeseeni onnea tuovan langan, ja aikaisempina päivinä kaulassa on ollut punainen nauha. Syytä tuolle nauhalle en ikinä saanut selville, tai sitten en vaan muista. Myös päänpäällä on ripoteltu kukkia ja korvan taakse aseteltu jotain raituohon kaltaista. Nyt pitäs olla onnea ja siunasta koko elämän eestä :D Nautin myös ekan sormin yhden juhlallisuuden yhteydessä, eihän se ihan menny niinku elokuvissa, mutta lopulta lautanen oli kuitenkin tyhjä.
Oon tavannu ihan tosi paljo uusia ihmisiä, ja sain tosi lämpimän vastaanoton Pasan perheen luona. Ihmiset ympärillä puhuu sulle nepalia ja sä vaan hymyilet tyhmänä kun et tajua mitään, mutta silti olo ei oo mitenkään hankala. Ja onneks kuitenkin suurinosa nuoremmista paikallisista osaa englantia. Dashain aikaan aikalailla kaikki paikat on ollu kiinni, mutta suljettujen ravintoloiden ja kahviloiden ovien takana on silti elämää. Me ollaan vietetty virallisista Dashain velvollisuuksista ylijäänyt aika Pasan kavereiden kanssa hengaillen millon jonku luona, millon juurikin nuissa suljetuissa kahviloissa ja ravintoloissa. Korttipelit on kans yks tärkeä osa tätä pyhäaikaa. Oonki oppinu muutaman korttipelin, sekä voittanu ja hävinny rahaa :) Pelien lomassa ollaan nautittu yksi jos toinenkin paikallinen alkoholijuoma, riisiolutta ja jotain paikallista viskiä..
Yhtenä päivänä käytiin pyhittämässä työkoneita tiilitehtaalla, joka on kaupungin laitamilla. Siellä kaikkien riisipeltojen ja söpöjen talojen keskellä nähtiin kolme kettua, jotka saalisti jonku naapurin kanaraukan. Ensimmäiset villieläimet siis bongattu. Kuvia mulla ei oo ollenkaan viimesiltä päiviltä, ku en oo jaksanu kiikuttaa kameraa mukana. On ollu rentouttavaa vaan olla ja nauttia olostaan. Paikallisten ihmisten kanssa kun liikkuu niin saa myös huomattavati vähemmän tuijotuksia osakseen, mikä on ollu myös aika kivaa. Vaikka mua ei toisaalta häiritsekään yleensä se, että ihmiset tuijottaa. Niin on ollu kuitenki mukava olla muutama päivä suurimmaksi osaksi piilossa niiltä katseilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti