viime viikkoja

Viime viikko hujahti ohitse ihan hirveetä vauhtia. Joka päivä on hiimailtu jossain päin, käyty leffassa, shoppailemassa (tai yrittämässä shoppailla), jumitettu eri ravintoloissa ja kerrottu hyviä vitsejä.  Viikonloppu onkin sitte ihan oma tarinanansa.  Menin jo torstai-iltana Pasan luokse yöksi, kun lähtö kohti tuntematonta määränpäätä oli perjantaina jo tosi aikasin. Meitä oli varmaan joku 13 tyyppiä lähdössä reissuun, joten meille oli vuokrattu mikrobussi ja kuski. Aikaisemmin ilmoitettu 3-4h tunnin matkustusaika venyi ja venyi ja kun viimein kaikkien odottelujen ja auton vaihdon jälkeen oltiin perillä, niin lähdöstä tais olla kulunu jo lähemmäs 12 tuntia… Tosiaan matka taittu mukavasti mikrobussilla Charikotiin asti, mutta siellä jouduttiin sit vaihtamaan neliveto jeeppiin, että päästiin huipulle asti semmosta maailman kamalinta pientä möykkystä, kuoppasta ja mutasta metsätietä. Viimeset pari tuntia matkasta hengailtiin siis Jeepin lavalla ja koitettiin olla vahingoittamatta itsejämme, ku matkan teko oli melko töyssyistä.

En tiiä oliko kellään matkalaisista oikeen realistista kuvaa minne oltiin matkalla, ei meillä ainakaan. Perillä lämpömittari ois varmasti näyttäny alle 10 plusastetta ja yön aikana oli pakkasta. Tuo pienen pieni kylä, jonka nimeä en just nyt muista, oli melkeen 3,5km korkeudessa, mikä sai ilman tuntumaan vielä entistä kylmemmältä. Guesthouse, jossa yövyttiin oli jäätävän kylmä, mutta kun nukuttiin pienessä sängyssä Jennyn kans kahdestaan, kaikki maholliset vaatteet päällä, ni tuli ihan lämmin.

Aamulla kiivettiin vähän matkaa vielä ylemmäs kattomaan auringon nousua. Himalajat oli kyllä aika huikea näky! Vaikka tarkotus oli kiivetä vielä paljo korkeemmalle, tyydyttiin tuohon reiluun 3,5km, koska jo niissä korkeuksissa ilma oli sen verta ohutta, että hengittäminen tuntui siltä, ettei happea tulis ollenkaan keuhkoihin asti. Ja maa tosiaan oli yön jäljiltä vielä jäässä, joten kylmä ilma ei ollenkaan helpottanut asiaa. Tuo pieni kylä, missä ei varmaan ollu kovin paljon yli sataa asukasta, hurmasi kyllä mut. Kaikki talot lämmitettiin puulla ja elämä vaikutti jotenkin suloisella tavalla vanhanaikaiselta ja ihmiset aidoilta.  

Jenny löys vuohen(?) tekarit...

Muu seurue matkasi lauantaina takasin Katmanduhun, mutta me "nuoriso" hypättiin  välille ja jäätiin vielä rentoutumaan Sukuti beachille jäljellä olevasta viikonlopusta.  Paikka oli aivan ihana, joen rannalla oleva telttakylähotelli,  uima-altaalla, normaalilla vessan pöntöllä ja lämpimällä suihkulla varustettuna.  Sunnuntaina käytiin laskemassa koskia. Se oli hauskaa jos mikä, välillä hypittiin veneestä jokeen viilentymään ja sitte taas jatkettiin matkaa kohti seuraavia koskia. Olisin tuonnekin voinut jäädä pidemmäksi aikaa, mutta valitettavasti tää harjoittelu vähä rajoittaa mun lomalilua…

Tää viikko ollaan eletty aika pitälti ilman nettiä… ärsyttävää, mutta minkäs teet!  Tänään se kuitenki on taas toiminu niin saan julkastua tän mun alkuviikosta kirjottaman reissupäivityksen :)  Hyvää viikonloppua! Nyt meillä luvassa Halloween/Tihar bileet! 

p.s tänään mua vastaan aamulenkillä tuli elefantti :) ... ja tänään myös alko 4 päivän Tihar -loma! me happy