Viimesen päivät on
kulunut jonkin näköistä mahatautia potiessa. Ilmeisesti tän maan tavoin mun maha on aloittanut jonkinnäköisen yleislakon. Pariin päivään en ollu syöny ja
olo oli jo melko hyvä, mutta kiitos tonnikalapastan, taas voin vähän huonosti.
Mutta taistelen kovasti, jotta tämä ateria pysyisi sisälläni ja pääsisin
huomenna Suomen suurlähetystölle saunomaan… Kovin hehkeästi ei siis tämä viikko ole
alkanut. Jenny lähti takasin Ouluun viime perjantaina ja tämä mahatauti yhdessä
on kasvattanu myös mun koti-ikävää melkosesti. Nyt on semmonen olo, että oisin
enemmän ku mielelläni omassa kotona ja oman murun hoidettavana.. Enää alle 5
vkoa tätä piirroshahmoelämää, hullua sanon minä!
Inhottavuuksista
huolimatta oon kyllä harvinaisen onnekas yksilö kun olen päätynyt juuri tähän
maahan, juuri tähän taloon asumaan ja juurikin näiden ihanien ihmisten
kanssa. Meidän pieni suomi –kommuuni (suomi-nepal-catalonian
–kommuuni itse asiassa) on parasta terapiaa, mitä tässä maassa on tarjolla
Nepaliangstiin tai oikestaan mihin angstiin vaan (: Ja niin paljon ku tällä hetkellä ikävä onkin
oikeeseen omaan kotiin, ni kyllä tämäkin paikka ihan kodilta tuntuu. Enää ei
ole semmonen olo, että tämä olisi välietappi, vaikka onhan tämä tavallaan
sitäkin. Mutta kivempi ajatella ja tuntea, että tämä on tän 3kk ajan mun koti.
Nii ja täällä on
sopivasti nyt 2 päivää ollu yleislakko. Eli siis olen tunnollisesti sairastanut
”lomalla”. Jos mahdollista niin tämä maa on ollut entistä enemmän sekasin nämä
lakkopäivät, tai ainaki uutisten mukaan, kukaan ei tyyliin edes tiedä onko
lakko vai ei.. jepjep. Itsehän en ole
muutaku nukkunut ja tänään reippaana kiipesin katolle ihastelemaan himalajoita
ja nauttimaan auringon paisteesta. Nämä
siis lakkoilevat, koska ensi viikolla on vaalit ja niiden järjestämisestä on
vähän erimielisyyttä… osa puolueista siis ei halua vaaleja toteutettavan ja osa
taas haluaa. Niin nyt sitten jotkus
fiksut on vähä heitelly lakon aikana busseja kotitekosilla räjähteillä sun
muuta mukavaa, ni parempi ehkä vaan sairastaa kotona…
Tässä viimeaikoina mun
koirakuume on myös noussut aika korkeisiin lukemiin, eikä asiaa edesauta
yhtään, että tää kaupunki kuhisee koiranpentuja, jota kaikki on syötävän
suloisia. Haluaisin pelastaa ne kaikki!
Siksipä saattekin ihailla ihania koirakuvia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti